En ollut päässyt lähtemään Danin luokse. Hänellä oli henkisesti vaikeaa ja eräänä päivänä ennen syntymäpäivääni en kuullut hänestä mitään. Myöhemmin hänen äitinsä laittoi Danin puhelimesta viestiä, että Dan oli siirretty sairaalassa psykiatriselle puolelle henkisten ongelmien takia. Hänellä olisi kuulemma siellä parempi, koska tämä tragedia oli herättänyt vanhat muistot takaisin mitkä olivat hänen vaikeita käsitellä. Hän oli ollut paikalla työtehtävissä, kun vuonna 2009 Apeldoornissa mies kaahasi ja yritti törmätä kuningatar Beatrixin bussiin. Mies ei onnistunut, vaan törmäsi useisiin ihmisiin ja Dan syytti itseään siitä, ettei pystynyt tekemään mitään asialle. Se oli kuulemma ollut todella vaikeaa hänelle hyväksyä ja nyt nämä kaikki muistot tulivat takaisin. Danin äidin kanssa viestittelimme ja hän sanoi tulevansa hakemaan Suomesta Danin jo sinne lähettämiä tavaroita, koska ei ollut varmuutta milloin hän voisi aloittaa siellä töissä. Lupasin auttaa asiassa ja tarjota kyydinkin. Hänen äitinsä myös pyysi minua sanomaan Danille, että odottaisi kärsivällisesti Suomeen tuloa. Tärkeintä olisi ensiksi saada hänet terveeksi ennenkuin hän voisi lähteä matkustamaan. Hän myös kyseli minulta suunnitelmistani joita olimme tehneet, että tulevaisuudessa muuttaisin Danin luokse. Hän sanoi, että minun pitää harkita sitä omalta kohdaltani vakavasti. Se olisi iso askel.
Syntymäpäiväni tuli ja minulla oli vapaapäivä töistä, koska olin varautunut aluksi siihen, että Dan tulee luokseni. Myöhemmin varauduin siihen, että lähden hänen luokseen. Kumpikaan ei onnistunut. Aamupäivällä Dan soitti. Hän oli saanut soittaa minulle ja toivotti hyvää syntymäpäivää. Se oli onnellinen hetki kun sain jutella hänen kanssaan.
Danin toipuminen oli ailahtelevaa. Välillä kaikki tuntui olevan kunnossa, kunnes tuli takapakkia ja hän oli todella huonossa kunnossa. Kaikesta huolimatta suunnittelimme myös tulevaisuutta jota rupeaisimme toteuttaa heti kun hän pääsisi sairaalasta. Usein suunnittelimme tulevan talon paikkaa sitten kun muuttaisin Hollantiin hänen luokseen. Huoli Danin voinnista vei melkein kaiken aikani. Töissä tein robottimaisesti töitä ja lopun ajan pidin itseäni kiireisenä etten antanut peloille valtaa tai yritin lohduttaa Dania jos hänellä oli huono päivä.
Dania siirrettiin välillä sairaalasta toiseen ja puhuimme välillä siitä, että tulisin katsomaan häntä, sovimme, että hänen äitinsä hakisi minut kentältä ja saisin asua hänen huoneessaan.
Viikot kuluivat. Dan toivoi, että voisin olla häntä vastassa kun hän pääsisi sairaalasta. Lupasin tehdä kaikkeni, että se onnistuisi. Eräänä iltana jouduin lähtemään yötöihin ja samaan aikaan sain viestin häneltä, että hän pääsee sairaalasta. Iloitsin asiasta, mutta hän ilmoitti myös samalla, että hänen äitinsä haluaa viedä hänet pariksi viikoksi Saksaan sukulaisten luokse toipumaan. Syynä olisi se, että Dan ei kotona pystyisi olemaan tarpeeksi aloillaan, että kuntoutuisi kunnolla. Meni viikon verran, ennenkuin kuulin hänestä. Hän yritti soittaa, mutta yhteys ei toiminut. Sen jälkeen tuli tekstiviestejä, että hän haluaa tulla luokseni Suomeen. Yritin laittaa takaisin useita viestejä, mutta en tiedä menivätkö ne koskaan perille. Saksasta kotiuduttuaan hän kertoi matkasta kaiken ja sen, kuinka yhteydet siellä ei pelanneet kunnolla.
Jossain vaiheessa hän joutui Amsterdamiin sairaalaan jollekkin hoitojaksolle. Fysioterapiassa hän joutui käymään säännöllisesti. Eräänä iltana Amsterdamin reissullaan hän otti yhteyttä, että pääsisi käymään kaupungilla hoitajan kanssa, koska hän ei pystyisi kävelemään vaan olisi pyörätuolissa. Sovimme, että hän soittaisi tietyssä kohdassa kaupunkia niin voisin katsoa häntä webkamerasta. Webkamera oli livekuvaa, mutta minun oli vaikea nähdä häntä siellä ihmispaljouden seasta.
Lopputalvi meni sumun seassa eläessä, mutta kevättä kohti alkoi valo pilkistää myös Danin hoitojen kanssa. Hän piristyi päivä päivältä enemmän ja oli iloisempi. Uskalsimme jopa tehdä tarkempia suunnitelmia ajalle jolla hän tulisi käymään Suomessa kylässä. Lääkärit olivat toiveikkaita, että hän voisi matkustaa keväällä. Työhön johon hänen piti tulla Suomessa, oli palkattu joku muu. Se masensi Dania ajoittain. Loppukeväästä koitti toinen shokki elämässäni johon en ollut varautunut, mutta siitä kirjoitan seuraavassa tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti