Kaksi päivää

Olimme sopineet, että Dan tulee hakemaan minua. Hän matkustaisi junalla pitkän matkan edes takaisin minun takiani. Jo edellisenä päivänä hän oli matkustanut takiani pitkän matkan.

Siskoni kanssa lähdimme asemalle aamupäivällä auringon saattelemana jolloin oli sovittu, että Dan tulee. Siskoni halusi nähdä hänet vielä kertaalleen. Asemalla huomasin, että tuliaiseni joka oli tarkoitus antaa Danille on unohtunut kotiin, siskoni kotiin. Juna ei ollut vielä tullut ja siskoni lupasi hakea pienen pussin joka oli huoneessani. Pussissa oli paperilappu jossa oli sydän ja nimemme. Olin tehnyt sen kotonani ja näyttänyt sen webkamerassa. Dan oli ihastellut sitä joten päätin antaa sen hänelle. Siellä oli myös pieni hirvi jolla oli Suomipaita päällä, lentokentältä ostettu. Aikaa oli vähän, mutta siskoni kerkesi ajaa pyörällä edes takaisin ennen kuin Danin juna tuli. Juttelimme kolmistaan hetken, muunmuassa Danin Suomen työpaikasta, ennenkuin siskoni lähti kotiin ja me lähdimme odottamaan junaa joka lähtisi kohti Danin kotikaupunkia.

Junassa Dan katseli lentolippuja itselleen. Olimme puhuneet jos hän tulisi käymään joulun jälkeen Suomessa minun luona. Hän varasikin liput, mutta sanoi hoitavansa varauksen loppuun kotonaan tietokoneella. Se oli kuulemma helpompaa. Junamatka meni nopeasti ja ennenkuin huomasin olimme jo Bredassa, Danin kotikaupungissa.

Aseman ulkopuolella oli koju joka myi oliebol. Ne ovat pieniä munkkeja joita saa tomusokerilla tai ilman. Myös rusinatäytteisiä oli. Ostimme yhdet. Kummatkin tykkäsivät niistä. Menimme bussilla hotellille joka sijaitsi vähän matkan päässä keskustasta. Dan antoi minulle oman bussikorttinsa jolla pääsisin liikkumaan. Bussikorttia piti näyttää, kun nousee bussiin ja pois. Matkan hinta määräytyy sen mukaan. Matka ei ollut pitkä ja hetken päästä olimmekin jo hotellissa ja kirjautuneet sisään. Hotellissa vietimme hetken aikaa, mutta olimme suunnitelleet menevämme kaupungille syömään. Ennen lähtöä kysyin Danilta kysymyksen jonka hän oli pyytänyt aiemmin esittämään. Haluisiko hän olla poikaystäväni. Kysymyksen esitettyäni hän tuntui olevan todella iloinen. Muutenkin oli jotenkin helppoa ja hauskaa olla hänen seurassaan vaikka yhteinen kielemme oli kummallekin vieras.

Illemmalla lähdimme kaupungille. Kävimme Ikeassa ja kävelimme kohti kaupungin keskustaa. Dan teki matkalla "rabbit action" josta oli tullut yhteinen nauraun aihe. Varoittelin aina puhelimessa puhuessamme, ettei hän saisi tehdä niitä. Siitä tuli yhteinen juttumme. Rabbit action tarkoitti tien ylittämistä ilman suojatietä tai punaisten palaessa. Kävelimme ison rakennuksen ohi jossa Dan sanoi aiemmin olleen töissä. Hetken päästä olimme kävelleet kaupungin keskustan läpi ja olimme ravintolan edessä. Dan vielä varmisti, että se kävisi minulle. Hän oli aiemmin päivällä varannut pöydän sieltä. Ravintola oli erittäin mielyttävä ja siellä oli kivan tumma sisustus. Tarjoilija vei meidät pöytään ja tilasimme lasit viiniä ruokaa odotellessamme. Ilta sujui mukavasti ruokaillessa ja sen päätteeksi palasimme takaisin hotellille. Matkalla hän kertoi kaupungista kaikenlaista.

Seuraavana aamuna olimme suunnitelleet lähtevämme vielä kaupungille ennen kotiin lähtöä. Dan halusi taas saattaa minut perille asti. En pistänyt pahakseni, koska saimmehan viettää aikaa enemmän yhdessä. Sitä ennen hän esitteli minulle keskustaa valoisaan aikaan. Hotellista olimme saaneet pienet kylmälaukut mukaan missä oli aamupala uloskirjautumisen yhteydessä.

Iltapäivällä siskoni kotikaupungissa päätimme vielä käydä kävelemässä kaupungilla hetken aikaan. Oli kuin kumpikaan ei olisi halunnut päivän loppuvan. Keli ei ollut kovin kummoinen. Tuuli kovaa ja oli vähän sumuinen ilma. Kävellessä toistelimme sanoja; boy ja friend.
Lopulta tuli se hetki kun Danin oli lähdettävä kotiin. Hetki jota kummatkaan ei halunnut tapahtuvan, mutta olimmehan jo tehneet suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän tulisi heti vuoden vaihduttua minun luokse.
Dan seisoi junan oviaukossa ja hänen silmänsä vettyivät. Lopulta hän itki. Minun oli vaikea pidätellä itkua. Tiesimme, että kummallekkin tulisi kauhea ikävä. Seisoin juna-asemalla niin kauan, että juna hävisi näkyvistäni ja lähdin kotiin päin. Silmät kostuneina, sydän pakahtumaisillaan mutta toisaalta onnellisena. Olin juuri viettänyt kolme ihanaa päivää hänen kanssaan.

Joulu meni mukavasti siskon perheen parissa ja Danin kanssa jutellessa Whatsappissa ja puhelimessa, kunnes tuli aika lähteä kotiin. Kone lähti Brysselistä ja siskoni perheineen tuli saattamaan minua. Dan oli sanonut, että haluaisi tulla myös saattamaan minua. Kone lähti aamulla ja en ollut kuullut hänestä sitten edellisen illan. Olikohan hän tulossa? Pyöri mielessäni koko automatkan kentälle. Edellisenä iltana hän oli sanonut, että tulisi jos jaksaisi nousta ylös tarpeeksi aikaisin-hänellä oli iltavuoro. Hän sanoi haluavansa antaa pienen lahjan minulle ja nähdä minut vielä kerran. Pienen hirven jonka annoin Dan oli nimennyt minun mukaan ja se kuulemma kulkisi hänen laukussaan kaikkialle.
Aika koitti ja minun oli mentävä turvatarkastukseen. Hyvästelimme siskoni kanssa silmät kosteina. Oli aina yhtä haikea lähteä kotiin. Vielä ennen tarkastukseen menemistä katsoin terminaaliin ja yritin katseellani etsiä Dania, mutta en nähnyt.

Kuulin Danista koneen laskeuduttua Suomeen. Hän oli nukahtanut pommiin ja tullut myöhässä kentälle. Pahoittelimme asiaa, mutta ajatus siitä, että kohta näkisimme uudestaan oli rohkaiseva ja jaksoimme odottaa siihen asti.

Näin kului ensitapaasimme ja joulun aika. Olin entistä onnellisempi ja toivekkaampi tulevaisuutta kohtaan. Tähän asti koko aika oli ollut kuin unelmaa jota en voinut uskoa todeksi. Enkä ikinä olisi uskonut mihin pyöritykseen joutuisin tämän jälkeen. Koko maailmani pysähtyi hieman ennen vuoden vaihdetta josta kirjoitan seuraavalla kerralla.