lauantai 11. heinäkuuta 2015

Alku: Onnellista aikaa, elämä hymyili vihdoin

On paras aloittaa alusta. Siitä mistä kaikki sai alkunsa.

Moni tietää varmaan elokuvan Catfish tai sitä seuranneen sarjan Catfish tv-show, missä kaksi ihmistä ovat tavanneet netissä, vannoneet rakkautta, mutta eivät kuitenkaan koskaan näe toisiaan. Ohjelman juontaja, jolla on omaa kokemusta samasta tulee mukaan ja järjestää tapaamisen näiden kahden välillä ja usein toinen ei ole sitä mitä on sanonut. Joissakin tapauksissa ei edes samaa sukupuolta mitä on sanonut olevansa.
Katsoin viime vuonna kyseistä sarjaa ja mietin omalle kohdalleni tapahtunutta. En kuitenkaan voi samaistua sarjan ihmisiin siinä mielessä, että omalla kohdallani tapasin henkilön. Salaisuuksia ei pitänyt olla.... niitä kuitenkin oli.

Kaikki sai alkunsa vuoden 2011 kesän loppupuolella. Satuin netissä, eräässä yhteisöpalvelussa kiinnittämään huomioni mielenkiintoiseen profiiliin. Hetken mietittyäni laitoin viestiä. Se oli virhe jonka tiedän nyt.
Silloin halusin löytää ystävän Hollannista, jossa siskoni asuu. Vietin siellä melkein kaikki lomani äitini kuoleman jälkeen. Joten olisi ollut kiva myös löytää kaveri jonka kanssa kiertää paikkoja silloin kun sisko ei päässyt kanssani.
Yllätyksekseni sain vastauksen viestiini. Lyhyehkön, mutta sellaisen, että siihen oli helppoa kirjoittaa takaisin. Ilahduin.
Vaihdoimme muutamia viestejä kyseisen yhteisöpalvelun kautta, mutta siirryimme aika nopeasti sähköposteihin. Jossain vaiheessa tuli pieni katkos viesteihin, kun hän sanoi lähtevänsä lomalle Yhdysvaltoihin.
Palattuaan viestittelymme jatkui ja siirryimme silloisen Messengerin pariin jossa vaihdoimme myös puhelinnumeroita. Hän halusi soitella minulle. Jostain syystä en saanut tekstiviestejäni läpi vaikka hänen viestit tuli perille joten hankin hänen pyynnöstään Whatsapp-palvelun puhelimeeni. Myöhemmin myös web-kameran jotta pystyimme Messengerin kautta olemaan yhteydessä mukavammin.

Elämäni tuntui olevan täydellistä ja tunteeni alkoivat ehkä vahvistua tätä henkilöä kohtaan. Sovimme, että tapaamme joulun alla, kun tulen siskolleni kylään. En malttanut odottaa sitä reissua.

Olin muuttanut syksyn aikana uuteen paikkaan ja tutuessani uuteen alueeseen kävelylenkeillä keskustelimme usein puhelimessa.
Joskus lokakuussa kuitenkin yhtäkkiä tuli hetken hiljaisuus ja hänestä ei kuulunut vaikka yritin ottaa yhteyttä. Totesin, että tässäkö se nyt oli? Annoin yhteydenottojen olla ja en halunnut sen syvällisemmin ajatella asiaa, kunnes eräänä iltana tuli viesti Whatsappiin häneltä, että miksi en kirjoita mitään? Olenko suuttunut? Vastasin, että hän ei vastannut minulle, johon vastaus oli, ettei ollut saanut mitään.  Totesimme, että ilmeisesti ollut joku häiriö whatsapp palvelussa.

Yhteydenpitomme oli tiivistä koko syksyn ja alkutalven lukuunottamatta sitä yhtä kertaa. Puhuimme puhelimessa usein ja pitkään. Messengerissä saatoimme viettää useita tunteja kirjoitellen. Hän puhuin paljon työstään joka oli hieman sekavan oloinen. Jonkinlaista rajavalvontaa se ilmeisesti oli. Ja kuulosti välillä vaaralliselta. Kerran hän sanoi, että oli laukauksia, kun oli estetty jotain rekkakuskia tulemasta maahan. Toisaalta pidin asiaa välillä outona, olihan kyseessä EU-maa. Toisaalta en miettinyt asiaa sen kummemmin, koska olihan mahdollista, että olin erehtynyt ja ymmärtänyt jossain vaiheessa väärin. Keskustelumme kuitenkin käytiin koko ajan englanniksi.

Marraskuun eräänä iltana, pitkän keskustelun aikana hän totesi, että tuntee voimakkaasti minua kohtaan. Sen jälkeen sanoimme toisillemme useinkin; minä rakastan sinua, I love you ja opetti hän minulle hollanniksi myös sen. Olin entistäkin onnellisempi. Jokaisen puhelun jälkeen leijuin katon rajassa.

Jossain vaiheessa hän ilmoitti, että hänen ex on ollut todella ilkeä ja pettänyt usein. Ja pyysi minulta täyttä luottamusta ja että en pelaisi hänen selän takanaan. Sen pystyin lupaamaan helposti. Mielessäni ei edes käynyt ketään muuta. Eräänä iltana tuli raha puheeksi ja hän ilmoitti, että on varakas ennakkoperintönsä takia. En oikein ymmärtänyt miksi hän otti asian esille. Oliko kyseessä vain kulttuuriero? Suomessahan ei puhuta rahoista kovinkaan paljoa jos sitä on. En kyseisestä aiheesta halunnut sen kummemmin puhua, osin sen takia, että en ehkä uskonut hänellä olevan suuria rikkauksia ja osin myös sen takia, että se ei muuttanut tunteitani mihinkään suuntaan. Olinhan jo sanonut rakastavani häntä aiemmin.

Joulukuussa hän ilmoitti minulle, että on saanut siirron työstänsä ja  joutuu lähtemään vuoden alusta Bonairelle, joka on saari Karibianmerellä ja kuuluu Alankomaihin. Se oli järkytys. Hän sanoi, ettei olisi halunnut sinne mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska halusi palvella maatansa. Olin oppinut, että hän oli hyvin isänmaallinen. Totesimme, että se ei saa estää yhteydenpitoa vaan mahdollisuuksien mukaan pitäisimme yhteyttä ja lainaten hänen sanojaan; "jos  vielä pidät minusta joulun jälkeen voisit tulla käymään siellä luonani"
Sovimme, että tapaamme ensi kertaa joulun aikana ja katsotaan siitä eteenpäin sitten.
Tosin muutamia päiviä ennen, kun lähdin reissuun hän ilmoitti, että pääsisi ehkä luistamaan Bonairesta ja siirtymään Suomen Hollannin suurlähetystöön töihin. No siinäpä iloinen uutinen!

Joulu lähestyi kovaa vauhtia. Laskimme päiviä siihen, että tapaisimme.
Jossain vaiheessa hänellä oli vaatimus, että kertoisin siskolleni hänestä ja siitä, että tulisimme tapaamaan silloin joulun aikana. Olimmehan sopineet viettävämme pari päivää yhdessä. Se oli jostain syystä hänelle kovin tärkeää ja kerroinkin siskolleni samaisena iltana, hän oli hieman varauksellinen asian suhteen. Tottakai ymmärrän häntä ja hänen halua suojella pikkuveljeään. Siskoni vaatimus oli, että myös hän tapaisi ihastukseni.

Nyt on hyvä katkaista tähän ja jatkaa seuraavan kerran Joulusta ja sen jälkeisestä shokkitapahtumasta.

Näin jälkikäteen on hyvä olla jälkiviisas. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että hitonmoista vedätystä. Mutta ei silloin. Silloin ei ollut helppoa tajuta missä mennään. Hän oli kovin uskottava puheissaan ja vannoin rakkauttaan, kun tuli syvemmät tunteet peliin, niin ehkä sitä myös järki sumeni.
Myöhemmin mietin usein seuraavia kysymyksiä ja osaan sainkin vastauksia tavalla tai toisella. Osa jäi ilman vastauksia. 
Kävikö hän lomalla Yhdysvalloissa? Kävi,kiitos Facebookin josta asia selvisi 2015 keväällä. Sieltä selvisi paljon muutakin. Siitä myöhemmin...
Menikö lähettämäni tekstiviestit perille? En tiedä vaikka erikoiselta tuntuisi, että hänen viestit tuli minulle, mutta minun ei hänelle.
Miksi hän soitti aina minulle, eikä päinvastoin? Siitä tuli tapa. Hän selitti sen olevan helpompaa. Hän soitti usein kun oli matkalla töihin. Menikö hän töihin? Sitä en tiedä. Epäilen vahvasti.
Oliko whatsappissa vikaa vai ei? Luulen, että se oli ensimmäinen merkki josta minun olisi pitänyt tajuta näin jälkikäteen sanottuna. Olin kuitenkin erittäin onnellinen kun saimme yhteyden kuntoon taas joten se unohtui.
Oliko Bonairessa työtä? Ei. En todellakaan usko sitä nykyään. 
Oliko hän varakas? Tuskin. 
Oliko puheet exästä totta? Kirjoitankin siitä myöhemmin. Luulen asian olleen täysin päinvastainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti